Tarramonsterin tarina

Tino Tarramonsteri on pieni, vilkas monsteri, jolla itsellään olivat tavarat aina hukassa.  Monta kertaa kävi niin että kerhosta kotiin lähtiessä toista lapasta ei löytynytkään ja kengät olivat eriparia kun ne olivat sekoittuneet toisen pikku monsterin kenkien kanssa. Tämä harmitti Tino Tarramonsteria ja erityisesti Tinon äitiä, mutta he eivät oikein keksineet mitä tehdä.  Eräänä kauniina keväisenä päivänä Tarramonsteri huomasi, että hänen lempihattunsa – panamahattu, jota ilman hän ei halunnut lähteä minnekään, oli kadonnut! Mihin hattu olikaan unohtunut? Ja miten hatun löytäjä tietää kenelle hattu kuuluu, kun siihen ei ole merkattu omistajan nimeä! Voi kauhistus!

Tarramonsteri lähti etsimään hattua ja käveli samaa reittiä kuin aiemmin päivällä -puiston läpi, rantapolkua pitkin, kiipesi aidan yli, oikaisi metsikön halki,  kävi samassa kaupassa kuin aiemmin päivällä, leikkipuistossa keinujen luona,  mutta joutui palaamaan tyhjin käsin kotiin. Ei hattua missään! Tarramonsterin isä lupasi seuraavana päivänä lähteä vielä mukaan etsimään hattua. Illalla uni ei meinannut tulla ollenkaan, kun huoli kadonneesta hatusta painoi mieltä. Aamulla Tino Tarramonsteri heräsi puhelimen soittoon, ja siellä oli hänen paras ystävänsä Kalle Krokotiili. ”Hei, oletko kaivannut hattuasi? Löysin sen sohvan alta, se oli varmaan pudonnut sinne kun leikimme temppuradalla meidän olohuoneessa” sanoi Kalle Krokotiili.

Tämä tarina päättyi onnellisesti, mutta yhden tärkeän päätöksen Tino Tarramonsteri teki. Tarramonsteri päätti ettei ikinä enää anna kenenkään lapset hukata tavaroitaan ja keksi että vaatteet ja tavarat tulisi nimikoida helpolla ja hauskalla tavalla.  Näin syntyivät Tarramonsteri-nimikointitarrat.

On todellakin paljon mukavampaa kun tärkeät tavarat ovat tallessa!